sunnuntai 1. syyskuuta 2013

ennen kuin aivoni syövät itsensä


Katottiin eilen Kaisun kanssa 21 tapaa pilata avioliitto, ootteks te nähneet sen? Ihan mielenkiintoinen leffa ainakin mun mielestä. Tunnistin itseni avioerotutkimusta tekevän Sannan roolista: analysoin omia sekä tuttujeni kokemuksia ja teen niiden pohjalta päätelmiä joiden perusteella luulen pystyväni ennustamaan kaiken.


Mutta vaikka omaisin kuinka suuren aineiston en pysty luomaan joka tilanteessa päteviä kaavoja, sillä ihmistieteet eroavat luonnontieteistä - absoluuttista totuutta ei ole olemassa. Jokainen ihminen on yksilö, joka ajattelee itse ja toimii omalla tavallaan.


Tätä mun on välillä tajuttoman vaikea hyväksyä. Tahdon tietää, haluan ymmärtää. Mun on pakko saada vastaus kaikkeen, muuten menetän järkeni. En vain osaa jättää asioita kesken. Siksi pyrinkin aina keksimään selityksen, vaikutti sen löytäminen kuinka mahdottomalta tahansa.


Ajattelu on tavallaan hyödyllinen harrastus, mutta myös valtava rasite, varsinkin silloin kun ajatukset jäävät kiertämään kehää yhden asian ympärille. Silloin olisi kai parasta antaa olla ja keksiä muuta tekemistä.


Koska toisinaan loputon pohdiskelu ei vain yksinkertaisesti johda mihinkään.

26 kommenttia:

  1. haha mietittiin jonnan kanssa kans et toi sanna muistuttaa kovasti jotain meidän yhteistä ystäväämme x)

    VastaaPoista
  2. Tuttuaa...:D Pitäis kyllä osata tehdä niinko sanoit, antaa olla! Sen oppimista odotellessa xD Huippu postaus ja ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep... Ehkä mulla on liian tylsä elämä kun vain vatvon mielessäni asioita. Nyt äkkiä jotain actionia! :D Kiitos paljon :)

      Poista
  3. Niin tuttua mullekkin! Upeita kuvia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihanaa että mua ymmärretään! Kiitos kovasti <3

      Poista
  4. Ihania kuvia, oot niin kaunis!:)

    http://inspirationmania.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Sun postaukset on niin hyviä ! :D

    VastaaPoista
  6. haha munkin on pakko siis aivan pakko aina keksiä joku syy vaikka väkisin jollekkin tapahtuneelle, muuten asia jää vaivaamaan :D ihania kesäisiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirun ärsyttävää! Ja turhaa, blääh :D Kiitos paljon!

      Poista
  7. Vau onpas kauniita kuvia :) !!

    VastaaPoista
  8. Kiva postaus ja se leffa on ihan huippu! Mä ainakin tykkäsin tosi paljon :)

    VastaaPoista
  9. Hmm... Onkohan tuo joku psykologiasta kiinnostuneiden "ammattisairaus" koska toi kuvailu kuulosti jotenkin tosi tutulta! :) Itse oon kyllä oppinut, että muiden ihmisten elämänkokemuksissa ei tietenkään voi koskaan selvittää sitä !absoluuttista totuutta" jostakin, koska ei koskaan kuitenkaan voi päästä sisälle toisen tunnemaailmaan ja kokemuksiin. Itseni ja omien elämänkokemuksien kohdalla ton hyväksyminen on paljon vaikeampaa. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että aina haluaa vielä kysyä sen tarkentavan lisäkysymyksen, miksi? Vaikka loppujen lopuksi sillä selityksellä ei edes sen lopputuloksen kanssa ole enää mitään merkitystä, mutta silti etsii sitä selitystä väkisin ymmärtääkseen jotenkin muka paremmin...

    Tulipas sekava kommentti :D Mut pointtina et joo, ymmärrän vähän liiankin hyvin. Voisinpa antaa jonkun "vanhemman ja fiksumman" neuvon tosta eroon pääsemiseksi, mutta en voi. Voin vaan kertoa ettei tuo ainakaan yhtään tee elämää helpommaksi, päinvastoin. Toisaalta sitten kun taas löytääkin jonkun selityksen tai oivalluksen, on sekin aika koukuttavaa ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Nimenomaan, aina tekee mieli kysyä miksi, vaikka tietää ettei edes voi saada tyydyttävää vastausta. Niin turhauttavaa!

      Kiitos kommentista. :) Tiedän ettei ongelmaan auta muu kuin se että päättää olla välittämättä, pitää vain hankkia niin paljon tekemistä ettei miettimiseen yksinkertaisesti jää aikaa!

      Poista
  10. Oot kyllä tosi kaunis :)

    nnanas.blogspot.fi

    VastaaPoista
  11. Vau mitä kuvia! Asut myös Turussa, kuten myös minä. :)

    t. http://cloudberryslife.blogspot.fi/

    VastaaPoista