sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

I found myself in the fire burned hills in the land of a billion lights

pink  

30 Seconds to Mars - City of Angels

Istuskelin yksi ilta parvekkeella katsomassa auringonlaskua, ja huomasin taivaalla kuumailmapallon. Siellä se lillui, ajelehti epämääräisesti pitkin horisonttia.

Mun elämää on aina varjostanut eräs ongelma. En voi sietää epävarmuutta. Kaiken on pitänyt olla tarkkaan suunniteltua, harkittua ja ennaltamäärättyä. Järjestelmällisyys ja päättäväisyys ovat toki hyödyllisiäkin piirteitä, mutta liian hallitsevina ne voivat tehdä elämästä tuskallista. Kaikki asiat kun eivät aina mene suunnitelmien mukaan.

Luulen olevani kovinkin viisas, mutta todellisuudessa en ole kokenut vielä yhtään mitään. Turvallisuudenhakuisuuteni estää mua kokemasta.

Tahtoisin oppia avarakatseisuutta. Vaikka helpointa olisi kiitää elämä putkessa läpi, mitä se loppujen lopuksi hyödyttäisi? Olisinko lopulta yhtään sen tyytyväisempi tehtyäni nappisuorituksen, kuin jos olisin välillä vähän harhaillut? Mitä jos kuitenkin vain hölläisin otetta, koittaisin soveltaa, tai jopa heittäytyisin hetkeksi virran vietäväksi? Niin, mitä jos - en tiedä. Mutta ei kaikkea kuulukaan tietää etukäteen.

12 kommenttia:

  1. tykkään ! ihana postaus (: mul on myös sama ongelma, kaikki täytyy olla järjestyksessä ja epävarmuus luo kauheesti stressiä. ois kiva jos joskus pystyis antaa vaan asioiden olla ja mennä omal vauhdilla eteenpäin (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks! :) Nimenomaan, kunpa sitä osaisi antaa asioiden edetä omalla painollaan... Se vaan on niin raastavaa.

      Poista
  2. hyviä pointteja! hyvä postaus, pistää ajattelemaan :)

    VastaaPoista
  3. Kuvat ei näy:(muuten ihana blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, mitäs tää nyt on! Toivottavasti alkaisi joskus taas toimia toi photobucket...

      Kiitos paljon! :)

      Poista
  4. Oot ihana ja fiksu tyttö ja mie tiiän että tiiät sen <3

    VastaaPoista
  5. Pystyn näkemään itteni niiiin tässä tekstissä. Mä en kestä epävarmuutta ja nyt ressaan että jatkuuko työt ja mitä sitten teen ja en voi nyt lähteä ulkomaille koska en tiedä tulevaisuudesta ja säästötilillä on 10 e liian vähän rahaa tavoitteesta. Mutta who cares? Mitä sitten jos työt ei jatku, mitä sitten jos säästötilillä ei oo nyt just tavoitteen verran rahaa. Miksen voi lähtee ulkomaille ja kokea kaikkea, tehdä uusia kokemuksia ittelleni ihmisten kanssa. Miksen? Koska oon niin epävarma tulevaisuudesta. Pitäis yrittää olla nuori ja tehdä niitä asioita mitä meijän ikäset tekee, eikä ajatella liikaa.
    Tää nyt ehkä oli mun elämästä ajateltuna :D mutta tää teksti herätti mussa näitä ajatuksia. Kiitos Ella mahtavasta blogista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vaikeaa on olla ajattelematta, mutta loppujen lopuksi liika ajattelu voi olla ainoa asia joka tulee itsen ja onnen väliin.

      Kiva kuulla aiheesta sun näkökulmasta :) Kiitos ihanasta palautteesta! <3

      Poista
  6. Oli pakko kommentoida, että noihin aatoksiin sopii erittäin hyvä Samuli Putron Mitäpä jos-kappale! :) Terv. toinen jossittelija & jänishousu

    VastaaPoista